Viime aikoina olen taas saanut ihmetellä perussuomalaisten harjoittamaa politiikkaa. Eduskunnassa keskusteltiin tällä viikolla kuntapolitiikasta. Tässä keskustelussa perussuomalaiset kokivat asiakseen sanoutua irti Suomen Perusta julkaisemasta "Kunnat kuntoon"-kirjasesta. Perusteluina käytettiin muun muassa sitä, että siinä olevat kirjoitukset on yksittäisten ihmisten tekemiä, ei koko puolueen mielipiteitä. Omalla kohdallani tämä keskustelu vain vahvisti sitä mielikuvaa, että perussuomalaiset ovat vailla selkeää linjaa toiminnassaan. Yhteistä puolueelle tuntuu olevan vain populistinen kansan tajuisuus ja piilotettu oikeistolaisuus.
Miksi sitten niin iso osa ihmisistä äänestää heitä? Toki monet varmasti allekirjoittavat perussuomalaisten arvot. jotka löytyvät myös puolueen kotisivuilta. Näitä arvoja ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Arvoissa on paljon samaa kuin muidenkin puolueiden arvoissa, mutta mikä sitten erottaa nämä arvot muiden puolueiden vastaavista, osittain samoilla sanoilla kerrotuista arvoista: TEOT.
Asiat saadaan helposti kuulostamaan kauniilta, mutta siksi niitä tulisikin peilata siihen todellisuuteen missä elämme. Puheet, teot ja tavoitteet tulee tehdä entistä näkyvämmäksi. Nyt perussuomalaiset vaeltavat vailla selkeää suuntaa, jossa tekoina on nähtävissä lähinnä uhoaminen, puolustelu ja julkilausutuista mielipiteistä irtisanoutuminen.
Kun siis äänestätte sitä naapurin Erkkiä, joka puhuu kansankielellä ja juuri meille tärkeistä asioista, on syytä muistaa myös Erkin taustalla vaikuttavat voimat. Vaikka äänestäisikin henkilöä, eikä puoluetta, tulee samalla äänestäneeksi myös tämän ajavan puolueen linjaa, halusi tai ei.
Perussuomalaisten omilla sivuilla kerrotaan selkeästi, että puolue on kansallismielinen ja kristillissosiaalinen puolue. Sivuilla kerrotaan myös, että puolue kannattaa populistiseen eli kansansuosioon perustuvaa demokratiakäsitystä. Eikö tämä ole koko äänestämisen idea? Myös sitä, että ihminen on oman elämänsä asiantuntija korostetaan. En usko, että kukaan puolue kiistää tätä. Tämä opetetaan myös sosiaali/terveysalan koulutuksissa. Kun halutaan vastustaa elitistä ja byrokraattista valtaa, on mielestäni turha kohdistaa näin vahvaa kritiikkiä KANSAN valitsemia edustajia kohtaan.
Perussuomalaiset tuntuvat lipsuvan yhteisestä linjasta yhä enenevissä määrin, samalla kun petaavat itselleen mahdollista hallituspaikkaa. Tämän hetkinen joustamattomuus ja jyrkkien mielipiteiden suhde tekoihin saa kyllä miettimään, millaista tällaisen puoleen hallitustyöskentely olisi.
Jos perussuomalainen ajattelu kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea lisää tuosta arvomaailmasta (ja muistaa myös ne rivien välit!!!):
http://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/arvomaailmamme/
ja samalla lukemisella tutustua myös tuohon Suomen perustan julkaisemaan opukseen Kunnat kuntoon:
http://www.suomenperusta.fi/
Edellä mainittuja sivuja voi lukemisen jälkeen sitten verrata nykyistä Suomea ja hyvinvointivaltiota luoneen puolueen arvoihin ja ennen kaikkea tekoihin.
http://www.sdp.fi/fi/component/content/article/28-sdp/tutustu/arvot/4307-sosialidemokratia-laaja
Mitä uutta hyvää perussuomalaiset tähän maahan politiikallaan tuovat? Millaisen Suomen haluamme nähdä tulevaisuudessa?
torstai 27. helmikuuta 2014
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Kuka muistaa perusduunaria?
Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun siitä, kuka oikeastaan nykyään enää muistaa perusduunaria ja kuka on perusduunari. Demarit (ja tietenkin ay-liikkeet jne.) ovat tehneet erittäin hyvää työtä työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi aiempina vuosia. Näillä teoilla monella alalla palkat ja työolot onkin mielestäni saatu hyvälle tasolle. Kentältä kuitenkin kumpuaa huoli siitä, kuka nykyään ajaa työläisten asioita?
Yleisessä keskustelussa on viime aikoina noussut esille väitteitä demokratian näivettymisestä. Äänestysaktiivisuus esimerkiksi viime kunnallisvaaleissa oli vain 60 prosentin tuntumassa, itseasiassa alle sen. Jos kansasta vain hieman yli puolet äänestää, voidaanko silloin puhua vielä demokratiasta? Toteutuuko kansan tahto? Itseäni mietityttää erityisesti se, jatkuuko tämä suunta. Myöskään paikkajaot eivät mene aina äänestystulosten mukaisesti, joka sekin osaltaan vie uskottavuutta äänestämisestä. Sama on nähtävissä myös puolueiden sisällä, kun paikoista sovitaan.
Kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin se, että kansalle on tullut tunne, ettei meidän mielipiteillä ole väliä. Päätökset tehdään jossain korkealla "elitistisellä" tasolla ja asioista sovitaan sen enempään kansalta kysymättä. Puolueet ovat samaa harmaata massaa, eikä kukaan tunnu ajavan kunnolla itselle tärkeitä asioita. Vaalilupaukset unohtuu valintojen jälkeen, kun puolueet sopivat keskenään yhteisistä linjoista jne. Tähän huutoon perussuomalaiset ovat mielestäni osanneet vastata muita puolueita paremmin. Asioista puhutaan kansan tajuisesti ja selkeästi. Omista periaatteista ei luovuta, eikä niistä jousteta. Heillä tämä kaikki on kuitenkin mennyt "yli" ja asioista valitetaan, vaikka omaa selvää ratkaisua ei olisikaan. Valitetaan vain valittamisen ilosta ja siksi, että saadaan kansa puolelle. Politiikka on toki omien kantojen puolustamista ja asioiden ajamista, mutta myös kompromisseja täytyy tehdä. Yhteistyö esimerkiksi hallituksessa tulee toimia ja näyttäytyy kansalle usein latteana ja tasapaksuna suorien mielipiteiden puuttumisena.
Mutta palatakseni vielä tuohon puhelinkeskusteluun. Jäin itsekin pohtimaan sitä, miksi demareista ei nykyään enää tule ihmisille sellaista kuvaa, että ajamme työläisten asioita. Olen useammalta ihmiseltä kuullut, että "demarit ajavat vain tehdasukkojen asiaa ja ne tienaavat jo nyt niin paljon enemmän, kun minä itse". Ollaanko siis jämähdetty liikaa vain yhdelle sektorille? Tulisiko meidän havahtua muistamaan myös muitakin aloja? Mielestäni meidän tulisi entistä vahvemmin ajaa kaikkien pienipalkkaisten ja työttömien asiaa. En toki tarkoita, että vanhat alat tulisi unohtaa, sillä ajat ovat haastavat myös siellä esim. irtisanomisten vuoksi ja työolojen puolesta tulee käydä jatkuvaa kamppailua. Meidän tulisi kuitenkin profiloitua entistä enemmän pienipalkkaisten alojen työntekijöiden puolesta puhujiksi. Tätä toki olemme jo tehneetkin, joten ehkä kyse onkin siitä, miten meidän tulisi tiedottaa linjastamme ja politiikasta, jota teemme.
Demareista saa nykyään helposti kuvan hyvätuloisesta palkasaajasta. Tämä mielestäni hieman outoa, koska kyseessä on kuitenkin työväenpuolue. Olemmeko me siis unohtaneet monet työntekijät, jotka tienaavat alle 2200€/kk (ja keskiluokkaistuneet liikaa). Perusduunarit? Mielestäni jollakin tasolla olemme, mutta ajamme edelleen vahvasti myös pienituloisten asiaa. Tämä tulisi vain tehdä entistä selvemmin ja kuuluvammin!
Haastankin nyt kaikki keskustelemaan aktiivisesti siitä, mitä meidän tulisi tehdä ja miten muutosta saataisiin aikaan? Kenen puolesta taistelemme? Miten saamme aikaan muutosta ajassa, jossa valta lipuu kohti yritysten johtoportaita ja työpaikat itään ja etelään? Tämä vaatii avointa keskustelua ja viestintää meille tärkeistä arvoista. Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu tähän kuluvaan kevään aikana sosiaalisessa mediassa, toreilla ja erilaisissa tapahtumissa. Tervetuloa juttusille!
Yleisessä keskustelussa on viime aikoina noussut esille väitteitä demokratian näivettymisestä. Äänestysaktiivisuus esimerkiksi viime kunnallisvaaleissa oli vain 60 prosentin tuntumassa, itseasiassa alle sen. Jos kansasta vain hieman yli puolet äänestää, voidaanko silloin puhua vielä demokratiasta? Toteutuuko kansan tahto? Itseäni mietityttää erityisesti se, jatkuuko tämä suunta. Myöskään paikkajaot eivät mene aina äänestystulosten mukaisesti, joka sekin osaltaan vie uskottavuutta äänestämisestä. Sama on nähtävissä myös puolueiden sisällä, kun paikoista sovitaan.
Kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin se, että kansalle on tullut tunne, ettei meidän mielipiteillä ole väliä. Päätökset tehdään jossain korkealla "elitistisellä" tasolla ja asioista sovitaan sen enempään kansalta kysymättä. Puolueet ovat samaa harmaata massaa, eikä kukaan tunnu ajavan kunnolla itselle tärkeitä asioita. Vaalilupaukset unohtuu valintojen jälkeen, kun puolueet sopivat keskenään yhteisistä linjoista jne. Tähän huutoon perussuomalaiset ovat mielestäni osanneet vastata muita puolueita paremmin. Asioista puhutaan kansan tajuisesti ja selkeästi. Omista periaatteista ei luovuta, eikä niistä jousteta. Heillä tämä kaikki on kuitenkin mennyt "yli" ja asioista valitetaan, vaikka omaa selvää ratkaisua ei olisikaan. Valitetaan vain valittamisen ilosta ja siksi, että saadaan kansa puolelle. Politiikka on toki omien kantojen puolustamista ja asioiden ajamista, mutta myös kompromisseja täytyy tehdä. Yhteistyö esimerkiksi hallituksessa tulee toimia ja näyttäytyy kansalle usein latteana ja tasapaksuna suorien mielipiteiden puuttumisena.
Mutta palatakseni vielä tuohon puhelinkeskusteluun. Jäin itsekin pohtimaan sitä, miksi demareista ei nykyään enää tule ihmisille sellaista kuvaa, että ajamme työläisten asioita. Olen useammalta ihmiseltä kuullut, että "demarit ajavat vain tehdasukkojen asiaa ja ne tienaavat jo nyt niin paljon enemmän, kun minä itse". Ollaanko siis jämähdetty liikaa vain yhdelle sektorille? Tulisiko meidän havahtua muistamaan myös muitakin aloja? Mielestäni meidän tulisi entistä vahvemmin ajaa kaikkien pienipalkkaisten ja työttömien asiaa. En toki tarkoita, että vanhat alat tulisi unohtaa, sillä ajat ovat haastavat myös siellä esim. irtisanomisten vuoksi ja työolojen puolesta tulee käydä jatkuvaa kamppailua. Meidän tulisi kuitenkin profiloitua entistä enemmän pienipalkkaisten alojen työntekijöiden puolesta puhujiksi. Tätä toki olemme jo tehneetkin, joten ehkä kyse onkin siitä, miten meidän tulisi tiedottaa linjastamme ja politiikasta, jota teemme.
Demareista saa nykyään helposti kuvan hyvätuloisesta palkasaajasta. Tämä mielestäni hieman outoa, koska kyseessä on kuitenkin työväenpuolue. Olemmeko me siis unohtaneet monet työntekijät, jotka tienaavat alle 2200€/kk (ja keskiluokkaistuneet liikaa). Perusduunarit? Mielestäni jollakin tasolla olemme, mutta ajamme edelleen vahvasti myös pienituloisten asiaa. Tämä tulisi vain tehdä entistä selvemmin ja kuuluvammin!
Haastankin nyt kaikki keskustelemaan aktiivisesti siitä, mitä meidän tulisi tehdä ja miten muutosta saataisiin aikaan? Kenen puolesta taistelemme? Miten saamme aikaan muutosta ajassa, jossa valta lipuu kohti yritysten johtoportaita ja työpaikat itään ja etelään? Tämä vaatii avointa keskustelua ja viestintää meille tärkeistä arvoista. Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu tähän kuluvaan kevään aikana sosiaalisessa mediassa, toreilla ja erilaisissa tapahtumissa. Tervetuloa juttusille!
lauantai 8. helmikuuta 2014
Hyvää Lainan päivää!
Näin Lainan päivänä on hyvä miettiä kirjastojen merkitystä nykyään. Jokaisella meillä on oikeus käydä kirjastossa ja nauttia sen palveluista omassa kunnassamme. Silti toisinaan kuulee puheita siitä, että kirjaston tulisi olla maksullinen. Monesta kulttuuripalvelusta on kunnissa jouduttu karsimaan, mutta kirjastot eivät sentäs ole vielä tulleet maksullisiksi! Ja mikäli se on yhtään miusta kiinni, eivät ne maksullisiksi tulekaan.
Miksikö? Kirjastoiden tärkeimpiä ominaisuuksia on juuri sen maksuttomuus. Kaikki voivat hakea kirjastosta tietoa ja viihdykettä tulotasosta riippumatta. Vasta eilen katselin kaupasssa myytävänä olleita lehtiä, mutta totesin ettei niihin nyt ole varaa ja lainaan ko. lehdet ensi kuussa kirjastosta. Itselläni toki on toisinaan töissä käyvänä varaa ostaa lehtiä, mutta rahaa voi käyttää myös muuhun. Kirjastoja käyttävät erityisesti lapsiperheet. Pitäisikö tämä pieni tuki viedä heiltä pois? Lukusaleissa monet kyläläiset käyvät lukemassa lehtiä ja samalla tapaamassa toisiaan. Lisätään mielummin kirjastojen viihtyvyyttä ja tuetaan yhteisöllisyyteen ja tiedonhakuun. Maksullisuus karsisi kirjastojen käyttäjiä ja osa lopettaisi tai ainakin vähentäisi kirjastojen käyttöä. Pahimmillaan maksullisuudella vietäisiin pienituloisen mahdollisuus nauttia tästä monen kunnan lähes ainoasta kulttuuripalvelusta kokonaan. Vaikka itsellä olisikin varaa maksaa kirjastokäynneistä tai käyttäisi kirjastoja harvoin, tulisi muistaa että joillekin se on ainoa paikka, jossa päivän lehdet voi lukea. Kirjastot toimivat nykyään myös monipalvelukeskuksina ja kirjastoissa voi käyttää Internettiä, jos sitä ei kotona ole. Itsekin hommasin netin kotiin vasta 2005 ja sitä ennen käytin sitä koulussa ja kirjastossa. Kaikilla ei tosiaan ole nykyäänkään älypuhelimia...Opiskeluaikana kirjasto on korvaamaton apu!
Kirjastot taistelevat omalta osaltaan myös kertakulutusta ja turhaa omistusta vastaan. Monet kirjoista ja lehdistä luetaan vain kerran ja viedään sitten keräykseen tai laitetaan hyllyyn pölyttymään. Kirjastossa yhdellä kirjalla on moninkertaisesti käyttäjiä.
Toisinaan unohtuu, miten hyviä paikkoja kirjastot ovat. Omassa kunnassani olen ainakin ollut tyytyväinen kirjaston palveluihin ja tulen niitä myös jatkossa käyttämään! :)
http://www.ruokolahti.fi/suomeksi/Oppiminen/Kirjasto
Miksikö? Kirjastoiden tärkeimpiä ominaisuuksia on juuri sen maksuttomuus. Kaikki voivat hakea kirjastosta tietoa ja viihdykettä tulotasosta riippumatta. Vasta eilen katselin kaupasssa myytävänä olleita lehtiä, mutta totesin ettei niihin nyt ole varaa ja lainaan ko. lehdet ensi kuussa kirjastosta. Itselläni toki on toisinaan töissä käyvänä varaa ostaa lehtiä, mutta rahaa voi käyttää myös muuhun. Kirjastoja käyttävät erityisesti lapsiperheet. Pitäisikö tämä pieni tuki viedä heiltä pois? Lukusaleissa monet kyläläiset käyvät lukemassa lehtiä ja samalla tapaamassa toisiaan. Lisätään mielummin kirjastojen viihtyvyyttä ja tuetaan yhteisöllisyyteen ja tiedonhakuun. Maksullisuus karsisi kirjastojen käyttäjiä ja osa lopettaisi tai ainakin vähentäisi kirjastojen käyttöä. Pahimmillaan maksullisuudella vietäisiin pienituloisen mahdollisuus nauttia tästä monen kunnan lähes ainoasta kulttuuripalvelusta kokonaan. Vaikka itsellä olisikin varaa maksaa kirjastokäynneistä tai käyttäisi kirjastoja harvoin, tulisi muistaa että joillekin se on ainoa paikka, jossa päivän lehdet voi lukea. Kirjastot toimivat nykyään myös monipalvelukeskuksina ja kirjastoissa voi käyttää Internettiä, jos sitä ei kotona ole. Itsekin hommasin netin kotiin vasta 2005 ja sitä ennen käytin sitä koulussa ja kirjastossa. Kaikilla ei tosiaan ole nykyäänkään älypuhelimia...Opiskeluaikana kirjasto on korvaamaton apu!
Kirjastot taistelevat omalta osaltaan myös kertakulutusta ja turhaa omistusta vastaan. Monet kirjoista ja lehdistä luetaan vain kerran ja viedään sitten keräykseen tai laitetaan hyllyyn pölyttymään. Kirjastossa yhdellä kirjalla on moninkertaisesti käyttäjiä.
Toisinaan unohtuu, miten hyviä paikkoja kirjastot ovat. Omassa kunnassani olen ainakin ollut tyytyväinen kirjaston palveluihin ja tulen niitä myös jatkossa käyttämään! :)
http://www.ruokolahti.fi/suomeksi/Oppiminen/Kirjasto
maanantai 3. helmikuuta 2014
Hoitaja! Kenen joukossa seisot?
Oletko koskaan miettinyt, mistä monet nykylainsäädännön hyvät asiat ova meille tulleet?
Mistä on tullut pohja koko nykymuotoiselle hyvinvointivaltiolle?
Monia asioita pidetään nykyään itsestään selvänä, näin on aina ollut ja tulee olemaan. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Aina näin ei ole ollut ja on meidän tehtävämme tehdä töitä sen eteen, että tilanne säilyisi vähintään yhtä hyvänä myös jatkossa. Hyvinä esimerkkeinä näistä voisi mainita vaikkapa 8 tunnin työpäivän, lähes maksuttomat julkiset palvelut, tasa-arvo, sosiaaliturva jne.
Olen usein vaalien alla keskustellut tuttavieni kanssa äänestysasioista ja monella tuntuu olevan hyvin hataralla pohjalla oman ehdokkaan valinta. Kun tulee puhetta demareista, kommentit ovat lähinnä ihmetteleviä. Miksi, eihän nyt kukaan DEMARIA äänestä. Kokoomus kuulostaa monen korvaan paljon houkuttelevammalta (kumpa minullakin vain olisi rahaa), persut taas ovat kansatajuisia (saavutukset?), mutta entäs demarit? Eikö ne ole vain niitä vanhoja tehdasäijiä..
Tässä kohtaa monella menee pieleen. SDP on kaikkien työläisten puolue. Mikä olisikaan siis selvempi suunta yhdelle nykyajan yleisimmistä työläisistä (hoitsulle) kun demarit. Ihmisellä tulee olla oikeus tehdä työtä ja ansaita tästä työstä sellainen palkka jolla tulee toimeen. Jos taas tulee raskaaksi tai sairastuu, ei tämä oikeus saa katketa, vaan toimeentulo tulee turvata myös näissä tilanteissa. Hoitajat ovat yhä enenevissä määrin tämän yhteiskunnan "kivijalka". He huolehtivat niin vanhuksista, lapsista kuin vammaisista. Mutta kuka huolehtii hoitajista?
Väsymys, turhautuminen, väkivallan kohtaaminen, pienet palkat, vaativa työ ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen ei aina ole helppoa. Tämä on arkea monelle hoitoalalla työskentelevälle. Ennen melko varmat hoitoalan työpaikat ovat muuttuneet entistä epävarmemmiksi, pätkätyö on yleistä. Toisaalta, nykyään jopa pätkätyö tuntuu hyvältä, sijaismäärärahoja kun tunnutaan karsivan eikä sijaisia saa palkata.
Miten sitten tähän kaikkeen voi vaikuttaa? Äänestämällä ja miettimällä tarkkaan, sitä ketä äänestää. Ei ole ihan sama, mistä puolueesta oma äänestettävä tulee. Nämä samat puolueet johtavat maatamme ja jokainen äänestäjä voi osaltaan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan maatamme viedään. Haluammeko säilyttää laajat julkiset palvelut, joihin kaikilla on mahdollisuus omasta tulotasosta riippumatta? Vai haluammeko lisätä yksityisiä palvelun tarjoajia ja näennäistä valinnan vapautta? Haluammeko puolustaa ja parantaa työläisten oikeuksia? Haluammeko kaventaa vai lisätä tuloeroja? Entäpä ne paljon puhutut johtajien palkat...Haluammeko samat ongelmat myös hoitoalalle? Tuskin. Mielestäni kaikilla tulee olla tasa-arvoinen oikeus saada hoitoa ja palveluja tulotasosta riippumatta.
Nykyinen suunta ei vaikuta hyvältä hoitajan kannalta. Jo nyt saattaa omatunto soimata, kun pienituloinen eläkeläinen maksaa välttämättömistä palveluistaan lähes kaiken mitä saa. Jokainen voi miettiä, millainen olisi esimerkiksi kookoomuslainen tulevaisuus. Haluammeko todella sitä? Epäilempä, että hoitajien asema ei tuossa tulevaisuudessa olisi kovinkaan ruusuinen.
Mutta eikö meidän tehtävämme ole puolustaa heikompaa ja taata kaikille tasapuoliset mahdollisuudet elämään? Hoitaja?
Mistä on tullut pohja koko nykymuotoiselle hyvinvointivaltiolle?
Monia asioita pidetään nykyään itsestään selvänä, näin on aina ollut ja tulee olemaan. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Aina näin ei ole ollut ja on meidän tehtävämme tehdä töitä sen eteen, että tilanne säilyisi vähintään yhtä hyvänä myös jatkossa. Hyvinä esimerkkeinä näistä voisi mainita vaikkapa 8 tunnin työpäivän, lähes maksuttomat julkiset palvelut, tasa-arvo, sosiaaliturva jne.
Olen usein vaalien alla keskustellut tuttavieni kanssa äänestysasioista ja monella tuntuu olevan hyvin hataralla pohjalla oman ehdokkaan valinta. Kun tulee puhetta demareista, kommentit ovat lähinnä ihmetteleviä. Miksi, eihän nyt kukaan DEMARIA äänestä. Kokoomus kuulostaa monen korvaan paljon houkuttelevammalta (kumpa minullakin vain olisi rahaa), persut taas ovat kansatajuisia (saavutukset?), mutta entäs demarit? Eikö ne ole vain niitä vanhoja tehdasäijiä..
Tässä kohtaa monella menee pieleen. SDP on kaikkien työläisten puolue. Mikä olisikaan siis selvempi suunta yhdelle nykyajan yleisimmistä työläisistä (hoitsulle) kun demarit. Ihmisellä tulee olla oikeus tehdä työtä ja ansaita tästä työstä sellainen palkka jolla tulee toimeen. Jos taas tulee raskaaksi tai sairastuu, ei tämä oikeus saa katketa, vaan toimeentulo tulee turvata myös näissä tilanteissa. Hoitajat ovat yhä enenevissä määrin tämän yhteiskunnan "kivijalka". He huolehtivat niin vanhuksista, lapsista kuin vammaisista. Mutta kuka huolehtii hoitajista?
Väsymys, turhautuminen, väkivallan kohtaaminen, pienet palkat, vaativa työ ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen ei aina ole helppoa. Tämä on arkea monelle hoitoalalla työskentelevälle. Ennen melko varmat hoitoalan työpaikat ovat muuttuneet entistä epävarmemmiksi, pätkätyö on yleistä. Toisaalta, nykyään jopa pätkätyö tuntuu hyvältä, sijaismäärärahoja kun tunnutaan karsivan eikä sijaisia saa palkata.
Miten sitten tähän kaikkeen voi vaikuttaa? Äänestämällä ja miettimällä tarkkaan, sitä ketä äänestää. Ei ole ihan sama, mistä puolueesta oma äänestettävä tulee. Nämä samat puolueet johtavat maatamme ja jokainen äänestäjä voi osaltaan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan maatamme viedään. Haluammeko säilyttää laajat julkiset palvelut, joihin kaikilla on mahdollisuus omasta tulotasosta riippumatta? Vai haluammeko lisätä yksityisiä palvelun tarjoajia ja näennäistä valinnan vapautta? Haluammeko puolustaa ja parantaa työläisten oikeuksia? Haluammeko kaventaa vai lisätä tuloeroja? Entäpä ne paljon puhutut johtajien palkat...Haluammeko samat ongelmat myös hoitoalalle? Tuskin. Mielestäni kaikilla tulee olla tasa-arvoinen oikeus saada hoitoa ja palveluja tulotasosta riippumatta.
Nykyinen suunta ei vaikuta hyvältä hoitajan kannalta. Jo nyt saattaa omatunto soimata, kun pienituloinen eläkeläinen maksaa välttämättömistä palveluistaan lähes kaiken mitä saa. Jokainen voi miettiä, millainen olisi esimerkiksi kookoomuslainen tulevaisuus. Haluammeko todella sitä? Epäilempä, että hoitajien asema ei tuossa tulevaisuudessa olisi kovinkaan ruusuinen.
Mutta eikö meidän tehtävämme ole puolustaa heikompaa ja taata kaikille tasapuoliset mahdollisuudet elämään? Hoitaja?
maanantai 9. joulukuuta 2013
Yhdistystoimintaa
Kuntien taloudellinen tilanne on ympäri Suomea haastava, sen tietävät varmasti kaikki. Kuntien lisäksi myös kolmas sektori elää muutoksen aikoja. Kuntien keskittyessä vain lakisääteisten palveluiden tuottamiseen kasvaa vapaaehtoistyön ja yhdistystoiminnan merkitys entisestään. Sen merkitys hyvinvointivaltiolle on erittäin suuri varsinkin liikunnan ja kulttuurin alueella.
Olen osallistunut viime aikoina pariinkin tilaisuuteen, joissa on pohdittu yhdistystoiminnan tulevaisuutta Etelä-Karjalassa. Yhteenvetona molemmista tilaisuuksista voisin todeta, että yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän myös yhdistysten välillä. Kunnissa haasteena on talous ja se, mistä saataisiin riittävästi rahaa järjestää palvelut. Yhdistyksissä tämä sama haaste on siinä, kuinka saataisiin ihmiset mukaan toimintaa. Vapaaehtoistyö elää muutoksen aikaa. Tarvitaan uusia toimintatapoja, jotta toiminta pysyy käynnissä. Oman edun tavoittelu ja omaan napaan tuijottaminen ei riitä, jotta toimintaa voitaisiin pyörittää myös tulevina vuosina. Yhteistyö on paras keino turvata pienten yhdistysten toiminta myös tulevaisuudessa. Nykyään tehdään turhan paljon päällekäistä työtä, varsinkin kun alueen yhdistyksissä pyörii lopulta vain hyvin pieni joukko aktiivisia toimijoita. Monet toimivat lisäksi monessa yhdistyksessä samaan aikaan.
Myös kunnat ovat alkaneet havahtua siihen, miten tärkeää kolmannen sektorin toiminta on kunnan elinvoimaisuudelle ja asukkaiden viihtyvyydelle. Toki tämä on ollut tiedossa jo aiemmin, mutta rahojen ollessa tiukilla, sen merkitys korostuu entisestään. Kunnat odottavat lisää toimia yhdistyspuolelta, mutta onko kunnilla todellisia haluja paneutua yhteistyön syventämiseen? Toiveita voi aina esittää, mutta yhteistyön syventäminen vaatii myös konkreettisia toimia! Kuntapäättäjien, virkamiesten ja yhdistysten välistä vuoropuhelua tulee lisätä entisestään.
Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi kyläyhdistysten tietoja tulisi hyödyntää entistä enemmän. Sama pätee myös muihin yhdistyksiin. Tämä ei kuitenkaan toteudu ilman yhteisiä tapaamisia. Kannustankin myös muita kuntapäättäjiä osallistumaan kylien ja yhdistysten tapahtumiin entistä aktiivisemmin! Keskusteluista myös me päättäjät saamme arvokasta tietoa päätöstemme tueksi.
Ruokolahden alueella on tällä hetkellä suunniteilla erilaisia yhteistyön syventämisen muotoja. Kun vielä saadaan suunnitelmat toteutettua ja ihmiset innostettua mukaan, ollaan oikealla tiellä!
Olen osallistunut viime aikoina pariinkin tilaisuuteen, joissa on pohdittu yhdistystoiminnan tulevaisuutta Etelä-Karjalassa. Yhteenvetona molemmista tilaisuuksista voisin todeta, että yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän myös yhdistysten välillä. Kunnissa haasteena on talous ja se, mistä saataisiin riittävästi rahaa järjestää palvelut. Yhdistyksissä tämä sama haaste on siinä, kuinka saataisiin ihmiset mukaan toimintaa. Vapaaehtoistyö elää muutoksen aikaa. Tarvitaan uusia toimintatapoja, jotta toiminta pysyy käynnissä. Oman edun tavoittelu ja omaan napaan tuijottaminen ei riitä, jotta toimintaa voitaisiin pyörittää myös tulevina vuosina. Yhteistyö on paras keino turvata pienten yhdistysten toiminta myös tulevaisuudessa. Nykyään tehdään turhan paljon päällekäistä työtä, varsinkin kun alueen yhdistyksissä pyörii lopulta vain hyvin pieni joukko aktiivisia toimijoita. Monet toimivat lisäksi monessa yhdistyksessä samaan aikaan.
Myös kunnat ovat alkaneet havahtua siihen, miten tärkeää kolmannen sektorin toiminta on kunnan elinvoimaisuudelle ja asukkaiden viihtyvyydelle. Toki tämä on ollut tiedossa jo aiemmin, mutta rahojen ollessa tiukilla, sen merkitys korostuu entisestään. Kunnat odottavat lisää toimia yhdistyspuolelta, mutta onko kunnilla todellisia haluja paneutua yhteistyön syventämiseen? Toiveita voi aina esittää, mutta yhteistyön syventäminen vaatii myös konkreettisia toimia! Kuntapäättäjien, virkamiesten ja yhdistysten välistä vuoropuhelua tulee lisätä entisestään.
Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi kyläyhdistysten tietoja tulisi hyödyntää entistä enemmän. Sama pätee myös muihin yhdistyksiin. Tämä ei kuitenkaan toteudu ilman yhteisiä tapaamisia. Kannustankin myös muita kuntapäättäjiä osallistumaan kylien ja yhdistysten tapahtumiin entistä aktiivisemmin! Keskusteluista myös me päättäjät saamme arvokasta tietoa päätöstemme tueksi.
Ruokolahden alueella on tällä hetkellä suunniteilla erilaisia yhteistyön syventämisen muotoja. Kun vielä saadaan suunnitelmat toteutettua ja ihmiset innostettua mukaan, ollaan oikealla tiellä!
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Yhteen blogiin
Olen aina ollut laiska blogien kirjoittaja. Kirjoittaminen ja varsinkin muiden tekstien lukeminen on kiinnostanut miuta aina, mutta itsestä ja omista ajatuksista kertovan blogin pitäminen on haastavaa. Olen enemmänkin puhuja-tyyppiä. En mikään suurten puheiden pitäjän, vaan keskustelija. Tykkään mennä ihmisten luokse ja sinne, missä he viettävät aikaansa. Nähdä, tutustua ja kokea.
Kunnallisvaalien aikaan pidin pienimuotoista blogia, jossa kerroin lähinnä "vaaliturneestani" eli paikoista, joissa miuta voi ennen vaaleja tavata. Vaalit ovat kuitekin muutamaksi vuodeksi käyty ja on aika rauhoittua tekemään sitä työtä, mihin tuli valituksi. Tämän lisäksi kirjoitan harvakseltaan twitterissä ja facebookissa.
Kuitenkin on hyvä, että myös vaalien välillä on jokin tapa olla yhteydessä ihmisiin. Paras tapa tietenkin on liikkua erilaisissa tilaisuuksissa tai vaikka vain lenkkeillä oman kylän teillä ja tavata ihmisiä, mutta lisäksi nykyään on mahdollisuus hyödyntää myös muita kanavia. Mietiskelin jonkin aikaa, että mikä olisi paras tapa yhdistää nämä entiset vaaliblogit ym. kirjoittelut. Helppoutensa vuoksi päädyin lopulta bloggeriin, joka on helppo käyttää myös miunlaiselle, joka ei halua tuhlata aikaa turhaan kikkailuun. Aika näyttää, teenkö joskus myös ns. oikeat nettisivut. Siihen saakka edetään tällä!
Tervetuloa! Sivun tarkoituksena on paitsi välittää tietoja myös vastaanottaa niitä. Miuhun saa siis olla yhteydessä tätä kautta tai vaikkapa laittaa sähköpostia suoraan osoitteeseen: jenna.m.vertanen@gmail.com
Kunnallisvaalien aikaan pidin pienimuotoista blogia, jossa kerroin lähinnä "vaaliturneestani" eli paikoista, joissa miuta voi ennen vaaleja tavata. Vaalit ovat kuitekin muutamaksi vuodeksi käyty ja on aika rauhoittua tekemään sitä työtä, mihin tuli valituksi. Tämän lisäksi kirjoitan harvakseltaan twitterissä ja facebookissa.
Kuitenkin on hyvä, että myös vaalien välillä on jokin tapa olla yhteydessä ihmisiin. Paras tapa tietenkin on liikkua erilaisissa tilaisuuksissa tai vaikka vain lenkkeillä oman kylän teillä ja tavata ihmisiä, mutta lisäksi nykyään on mahdollisuus hyödyntää myös muita kanavia. Mietiskelin jonkin aikaa, että mikä olisi paras tapa yhdistää nämä entiset vaaliblogit ym. kirjoittelut. Helppoutensa vuoksi päädyin lopulta bloggeriin, joka on helppo käyttää myös miunlaiselle, joka ei halua tuhlata aikaa turhaan kikkailuun. Aika näyttää, teenkö joskus myös ns. oikeat nettisivut. Siihen saakka edetään tällä!
Tervetuloa! Sivun tarkoituksena on paitsi välittää tietoja myös vastaanottaa niitä. Miuhun saa siis olla yhteydessä tätä kautta tai vaikkapa laittaa sähköpostia suoraan osoitteeseen: jenna.m.vertanen@gmail.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)