Kuka muistaa perusduunaria?

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun siitä, kuka oikeastaan nykyään enää muistaa perusduunaria ja kuka on perusduunari. Demarit (ja tietenkin ay-liikkeet jne.) ovat tehneet erittäin hyvää työtä työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi aiempina vuosia. Näillä teoilla monella alalla palkat ja työolot onkin  mielestäni saatu hyvälle tasolle. Kentältä kuitenkin kumpuaa huoli siitä, kuka nykyään ajaa työläisten asioita?

Yleisessä keskustelussa on viime aikoina noussut esille väitteitä demokratian näivettymisestä. Äänestysaktiivisuus esimerkiksi viime kunnallisvaaleissa oli vain 60 prosentin tuntumassa, itseasiassa alle sen. Jos kansasta vain hieman yli puolet äänestää, voidaanko silloin puhua vielä demokratiasta? Toteutuuko kansan tahto? Itseäni mietityttää erityisesti se, jatkuuko tämä suunta. Myöskään paikkajaot eivät mene aina äänestystulosten mukaisesti, joka sekin osaltaan vie uskottavuutta äänestämisestä. Sama on nähtävissä myös puolueiden sisällä, kun paikoista sovitaan.

Kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin se, että kansalle on tullut tunne, ettei meidän mielipiteillä ole väliä. Päätökset tehdään jossain korkealla "elitistisellä" tasolla ja asioista sovitaan sen enempään kansalta kysymättä. Puolueet ovat samaa harmaata massaa, eikä kukaan tunnu ajavan kunnolla itselle tärkeitä asioita. Vaalilupaukset unohtuu valintojen jälkeen, kun puolueet sopivat keskenään yhteisistä linjoista jne. Tähän huutoon perussuomalaiset ovat mielestäni osanneet vastata muita puolueita paremmin. Asioista puhutaan kansan tajuisesti ja selkeästi. Omista periaatteista ei luovuta, eikä niistä jousteta. Heillä tämä kaikki on kuitenkin mennyt "yli" ja asioista valitetaan, vaikka omaa selvää ratkaisua ei olisikaan. Valitetaan vain valittamisen ilosta ja siksi, että saadaan kansa puolelle. Politiikka on toki omien kantojen puolustamista ja asioiden ajamista, mutta myös kompromisseja täytyy tehdä. Yhteistyö esimerkiksi hallituksessa tulee toimia ja näyttäytyy kansalle usein latteana ja tasapaksuna suorien mielipiteiden puuttumisena.

Mutta palatakseni vielä tuohon puhelinkeskusteluun. Jäin itsekin pohtimaan sitä, miksi demareista ei nykyään enää tule ihmisille sellaista kuvaa, että ajamme työläisten asioita. Olen useammalta ihmiseltä kuullut, että "demarit ajavat vain tehdasukkojen asiaa ja ne tienaavat jo nyt niin paljon enemmän, kun minä itse". Ollaanko siis jämähdetty liikaa vain yhdelle sektorille? Tulisiko meidän havahtua muistamaan myös muitakin aloja? Mielestäni meidän tulisi entistä vahvemmin ajaa kaikkien pienipalkkaisten ja työttömien asiaa. En toki tarkoita, että vanhat alat tulisi unohtaa, sillä ajat ovat haastavat myös siellä esim. irtisanomisten vuoksi ja työolojen puolesta tulee käydä jatkuvaa kamppailua. Meidän tulisi kuitenkin profiloitua entistä enemmän pienipalkkaisten alojen työntekijöiden puolesta puhujiksi. Tätä toki olemme jo tehneetkin, joten ehkä kyse onkin siitä, miten meidän tulisi tiedottaa linjastamme ja politiikasta, jota teemme.

Demareista saa nykyään helposti kuvan hyvätuloisesta palkasaajasta. Tämä mielestäni hieman outoa, koska kyseessä on kuitenkin työväenpuolue. Olemmeko me siis unohtaneet monet työntekijät, jotka tienaavat alle 2200€/kk (ja keskiluokkaistuneet liikaa). Perusduunarit? Mielestäni jollakin tasolla olemme, mutta ajamme edelleen vahvasti myös pienituloisten asiaa. Tämä tulisi vain tehdä entistä selvemmin ja kuuluvammin!

Haastankin nyt kaikki keskustelemaan aktiivisesti siitä, mitä meidän tulisi tehdä ja miten muutosta saataisiin aikaan? Kenen puolesta taistelemme? Miten saamme aikaan muutosta ajassa, jossa valta lipuu kohti yritysten johtoportaita ja työpaikat itään ja etelään? Tämä vaatii avointa keskustelua ja viestintää meille tärkeistä arvoista. Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu tähän kuluvaan kevään aikana sosiaalisessa mediassa, toreilla ja erilaisissa tapahtumissa. Tervetuloa juttusille!